keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Suomi-ikävä

Suomi-ikävä iskee aina välillä, suurimpana aiheuttajana Spotify, Netflix sekä sosiaalinen media. On kotoisaa kuunnella suomiräppiä ja lukea lehdestä, ketä uusia reality-julkkiksia on tullut ja mitä kukakin on toilaillut.

Suomessa käydessäni jaksan ihailla kaunista luontoa, miten taivas on olevinaan sinisempi ja koivut vihreämpiä kuin kotona Kööpenhaminassa. Vuodet ulkomailla ovat saaneet unohtamaan, miten pitkä, pimeä ja synkkä Suomen talvi saattaa olla. Mielessäni näen vain aurinkoiset kevätpäivät, kun aurinko heijastuu lumikinoksista ja lapset laskevat pulkalla isoa mäkeä alas riemusta kiljuen. Elämä on yksinkertaista ja rentouttavaa.

Suurin osa ikävästä on kuitenkin vain haihattelua, illuusiota jostain, mikä ei ole todellista. Suomessa on ihana käydä, mutta usein illuusio särkyy jo muutaman päivän jälkeen ja paluu arkeen (todellisuuteen) ei tunnukaan niin pahalta.

Ulkomailla suomalaisuuteni on vahvuus, erottaa minut massasta ja antaa etuakin monissa asioissa. Suomalainen rehellisyys ja tanskalaisilta opittu avoimuus ovat hyvä kombinaatio, myös työelämässä.

Yritän haalia kasaan molempien kulttuurien parhaat puolet ja rakentaa niistä parhaan mahdollisen minän -sellaisen, joka on aito ja rehellinen sekä itselleen että muille.

1 kommentti:

  1. Joskus Suomi-ikävä voi iskeä mitä ihmeellisimmissä tilanteissa. Muistan kerran olleeni Marokossa kesäkuussa täpötäyteen ahdetussa junassa, jossa ei tietenkään ollut ilmastointia ja läkähdyttävän helteen ja ihmispaljouden keskellä muistan yhtäkkiä kaivanneeni Suomea, tilaa ja tyhjyyttä, kuulasta valoa ja viileyttä, metsiä ja järviä ulkona vilisseen aavikkomaiseman sijaan. En kuitenkaan tosielämässä osaa kuvitella palaavani Suomeen enää - en sano ei ikinä, en pidä sitä täysin mahdottomana, mutta en sitä millään lailla suunnittele.

    VastaaPoista